Assari kun päätti tentin, siskoistaan jäi jälkeen sentin, humanisti viimeinen. Hämärä jo kylään hiipi, humanisti ulos kiiti, juuri aikoi 
nousta linjuriin.

Kun dumpparin niin sienen näki vastaan tulevan, se juuri oli noussut luolastaan. Kas dumpparithan ennen päivän laskua ei voi, milloinkaan 
elää päällä maan.

Katselivat toisiansa, dumppari kas rinnassansa tunsi kummaa leiskuntaa. Sanoi "poltat LM:äni, mut en ole eläissäni nähnyt mitään yhtä 
ihanaa."

Ei haittaa vaikka rööki mut ystäväksi saa, on astmassa hyvä asustaa. Käy kanssani Kortepohjaan, näytän sulle tien ja sinut armaakseni 
vien.

Humanisti vastas nörtti-kulta, dumpparit vie järjen multa, enkä tahdo hourulaan. Pois mun täytyy heti mennä, ellen kohta kotiin lennä, 
niin en hetkeen selvää enää saa.

Niin lähti kaunis humanisti, mutta vieläkin, kun dumppari öisin haxoroi. Hän  miettii miksi toinen täällä humanisti on ja toinen softaa 
rakastaa.