Ultimate Amek II/94

Lentotekninen AUK II/94

Armeijan tuntoja

Tuskien taival alkoi 22.8.1994 Kuoreveden Hallissa. Siellä tuleva huippukurssi sai varustekassinsa ja muuta epämääräistä sälää. Porukka jaettiin joukkueisiin aakkosjärjestyksen mukaan. Jo alkuvaiheessa kolmas joukkue erottui edukseen muista. Meidät kaukoviisaasti majoitettiin jo AUK:n tiloihin heti alokaskaudella. Syynä taisi olla kumikomppanian tilojen loppuminen. Emme valittaneet, sillä pääsimme heti ensimmäisestä viikosta lähtien nauttimaan ylellisyydestä armeijasta. Joka tuvassa oli oma peili ja vesihana, tuvat olivat neljän hengen hotellihuoneita... Ykkös- ja kakkosjoukkuelaiset katkerana kadehtivat meidän nahkasohvilla varustettua TV nurkkausta ja kolmosen vapaata olemusta. Näistä suotuisista olosuhteista kolmosesta kehittyikin varsin härö ja omaperäinen tiimi, johdossamme luutnantti Raiskila, myös Raisu-Rasuksikin kutsuttu natsimainen kouluttaja. Kolmosen koheltajaryhmään kuuluivat niin Talasmäki kuin Tattikin, puhumattakaan Vallinkosken niittaajasta ja kadettilentäjä Taimelasta. Päivät kuluivat sutjakasti, valmistautumisissa MTV:tä katsellen. Olisikohan se ollut syynä siihen että kolmonen oli joskus myöhässä jostakin tapahtumasta....

AUK sujui mukavasti oppitunnilla nuokkuen ja iltaisin häröillen. Jullikointia kolmonen harrasti todella ahkerasti. Milloin jonkun punkka oli varmistettu tai räjäytetty, milloin ovet mystisesti vaihtoivat väriään tai joku saattoi saada joskus olemattomia puhelinsoittoja tuntemattomilta. Tapahtumaa riitti. Asia erikseen olivat reippashenkiset IV illat niin Jämsässä kuin Mäntässäkin. Puolikurssi- ja kurssijuhlat vietettiin Tampereella. Puolikurssissa alkuillan olimme LA Garagessa yksityistilaisuudessa, josta minä ja muutama muukin taistelija jatkoimme sattumalta samana päivänä olleisiin Bommareihin. Mukava reissu, tosin miehistövyöni katosi ja vääpelille oli hauska selittää kuinka niin pääsi käymään. Kurssijuhla oli Pormestarin klubilla Tampereen keskustassa. Ohjelmaa oli järjestetty ihan eksoottisesta tanssijasta lähtien. Jatkoille hajaannuimme ympäri Tampereen keskustaa. Seuraavana aamuna oli taistelijoilla melko totisia ja jopa tuskaisiakin ilmeitä. Kukaan ei kuitenkaan ylennystilanteessa voinut pahoin... Jatkosijoituspaikat jaettiin ja pääsin (jouduin??) Kauhavan Ilmasotakouluun (nykyään Lentosotakoulu).

Kauhavalle tulo oli pienoinen järkytys. Kasarmi oli vanha ja kulunut, komppanian kantahenkilökunta ei ollut mitenkään amekkien puolella ja töitä oli todella paljon. Laivueen mekaanikot ja muu henkilökunta olivat kuitenkin mukavaa porukkaa. Kauhavan kenttä on yksi Suomen vilkkaimmista kentistä joten kyllä kiirettä välillä piti. Platalla oli joskus yli 25 konetta yhtä aikaa ja kuusi miestä hoitamassa koko kenttää... Tosin joskus tuli levytettyä plattakopissa koko päiväkin... Amekkeina teimme aamutarkastuksia, käyttöhuoltoon liittyviä toimenpiteitä (renkaiden, hapen ja muiden nesteiden tarkastukset, ohjaamoiden tarkistukset), ohjasimme plattaliikennettä, lähetimme koneita ja hoidimme kahviota. Saimme osallistua myös huoltoihin. Suurimmat erimielisyydet meidän keskuudessamme tuli kahvion hoidosta... ja tietty siitä kenen vuoro on mennä seuraavaan nakkiin. Parhaimmat muistikuvat on Kasarin ja Norolammen painimatsi siitä kuka menee laittamaan kahvion kuntoon. Toinen hajottava oli yölennot. Niitä oli todella paljon ja silloin painettiin töitä aamuseitsemästä puoleenyöhön. No, saimmepa sentäs kuntsareita niistä. Ehkä suurin hajotus kuitenkin olivat komppanian nakit. Päivystystä oli todella paljon samoin kuin valmiusosastovuoroja. Meillä olikin asiasta erimielisyyttä komppanian kirjureiden ja talous-AU:den kanssa, etenkin Tuokon (Tal-AU, ei kirjuri). Komppaniapäivä oli riesana silloin tällöin mutta sekin junailtiin niin että mahdollisimman harvoin jouduttiin edes osallistumaan. Kauhavalta IV:t suuntautuivat Lapualle tai paikalliselle Yrkkärin terassille. Yrkkärin terassi tuli liiankin tutuksi siinä viimeisinä päivinä... varsinkin viimeinen keikka viimeisenä vapaailtana. Terassilla meni muutama pullo ja tuoppi rikki ja muutenkin meno oli aika rankkaa. Komppaniaan oli otettu sieltä yhteyttä ja kun palasimme kasarmille meidän vääpelimme (oli PU sinä iltana) oli meitä ovella vastassa. Pientä uhkailua putkalla ja esitutkintaa yms. mutta ei jälkiseuraamuksia. Olimme Kauhavalla juhannuksenakin, jolloin siellä järjestetään Lentäjien Juhannus niminen tapahtuma. Siellä on lentonäytös, esiintyjiä ja lavatanssia. Yllättäen varusmiehet olivat töissä järjestysmiehinä yms, tosin minä pääsin mekaanikkohommiin platalle. Lentonäytöksen päävieraina oli Sukhoi 35 ja 30, Alpha Jet, Tornado, Jaguar ja tietenkin kaikki Suomen Ilmavoimien koneet. Hawk-lentue ei kylläkään päässyt ilmaan kun helikopterit lennättivät hiekkaa ilmakäynnistimien suihkuputkiin ja koneet eivät käynnistyneet. Juhlat olivat kuitenkin todellinen menestys. Paikalla oli tuhansia katsojia, sää oli mahtava ja lentonäytös vakuuttava. Olihan se pitkä ja erilainen juhannus-aatto, mutta kokemus sekin.

Kotiutumisen jännitystä lisäsi Keltainen Pörssi 18.7.1995...

Komppanian päällikön auto oli uudehko punainen Volvo 440. Kapteeni lähti majurikurssille syksyllä.	Komppanian vääpelin kulkuneuvo...
Kyseinen auto oli sot.mest. Luoman vanha, ruosteinen romukasa. Luoma johti sotilaspoliiseja, siitä nimitys SP-look.	Tämä kulkupeli oli huonomuistisen luutnantin parhaat päivänsä nähnyt diesel Passat.

Tapahtumia kotiutumisen jälkeen